Kela on muuten joskus tosi ripeä. Vain pari päivää jättämäni valituksen jälkeen sieltä tuli päätös, jonka mukaan minuun nyt sitten kuitenkin sovelletaan Suomen sosiaaliturvalakia. Jihaa. Mukana oli myös valitusohjeet, mikä on hiukan kummallista. Pitäisiköhän minun ihan niitä huvittaakseni laittaa sinne valitus, etten haluakaan sosiaaliturvaa.. (Sikäli mikäli kun siitä tähän hätään mitään hyötyisin - jatko-opiskelijahan ei ole oikeutettu mihinkään.)

Olen melko tyytyväinen itseeni, koska olen viikon aikana onnistunut käymään oikein kahdessa näyttelyssä! Keskiviikkona kävimme pihlamiinin kanssa katsomassa Tampereen taidemuseon Gallén-Kallela-näyttelyn, joka oli aika mielenkiintoinen. Suuri osa maalausten aihepiireistä oli kyllä ennestään tuttuja, erityisesti Kalevala-aiheet, mutta oli siellä paljon uuttakin tietoa. Minä en ainakaan tiennyt, miten suuren määrän Afrikka-aiheisia teoksia Gallen-Kallela on maalannut! Näyttelyn jälkeen kävimme smoothiella Wayne's Coffeessa. Hyvää ja kallista.

Eilen oli äitini ja siskoni kanssa Helsingissä. Shoppailu ei ollut osaltani erityisen tuloksekasta, mutta löysin sentään Zarasta yhdet housut. Ajattelin, että ihmisellä pitäisi sentään olla muitakin housuja kuin farkkuja, kun ei niitä tai hametta viitsi aina käyttää. Kävimme katsomassa myös Tennispalatsin näyttelyn Athos-vuoren luostareista. Se oli todella mielenkiintoinen ja hyvin tehty, joten suosittelen lämpimästi. Ja oli ihanaa päästä taas näkemään oikein vanhoja kirjoja, vaikka ne olivatkin tylsästi lasin takana..

Olen melkein hämmästynyt siitä, että kirjoitusintoni on säilynyt nyt jo ainakin kaksi viikkoa. Olen ajatellut tarinaani kauhean paljon, ja olen jopa ehtinyt kiintyä siihen ja sen hahmoihin - tai ainakin ajatukseen niistä - jollain tavalla. Puhuimme torstaina pihlamiinin kanssa aika paljon kirjoittamisesta ja myös NaNoWriMo:sta, johon ajattelin nyt osallistua. Vaikka ajatus Pentti-vampyyristä oli hirmu houkutteleva, aion ehkä kuitenkin sijoittaa marraskuisen tarinani keskiajalle. Se vaatii vähiten taustatyötä.

Katsoin tänään YouTubelta erinäisiä videoita, joita en jostain syystä ollut ennen nähnyt. Suurinta hilpeyttä ehkä aiheutti Anthony Warlow laulamassa pätkää Patience-operetista. Sen sijaan jopa hämmästyin miten monipuolinen ääni Mátélla loppujen lopuksi onkaan. Hänen tulkintansa Chessin Anthemista on minusta varsin hyvä, ts. en olisi kuvitellut, että hänen äänensä sopii siihen niin hyvin. No, syitä Máté-ihailullehan ei ole koskaan liikaa..

Joka kesä suomalaiset pakkautuvat haaveilemaan jostain suuresta ja mahtavasta asuntomessuille. Koska olen itse jossain määrin koukussa sisustuslehtiin (mitä ei kyllä asunnostamme huomaa) ja näin ollen lukenut lukemattoman määrän kuvauksia messutaloista, halusin nähdä tämän jokavuotisen ihmeen omin silmin. Vielä kun Espoo on suhteellisen lähellä ja junalla pääsi helposti, sain poikaystäväni suhteellisen vähällä vaivalla houkuteltua mukaani.

On selvää, että asuntomessuilla myydään mielikuvaa ja unelmaa. Kävellessäni siellä muovisilta näyttävissä, kliinisen moderneissa ja uusissa asunnoissa ikäisteni pariskuntien keskellä, joista joka toisen naisellinen osapuoli oli sievästi raskaana, minua alkoi kevyesti ahdistaa. Unelmia ja ihanteita kyllä, mutta en ole ihan varma, onko kyseessä minun unelmani.

Messuilla teemana on tänä vuonna yhteisöllisyys. Kaunis ajatus. Tässä tapauksessa se tarkoittaa lukuisia sieviä rivitaloja, joissa on kaikissa samanlaiset asunnot, ja joiden väliin jäävä piha-alue on pyhitetty yksinomaan leikkipuistoille. Ilmeisesti moderneilla lapsilla pitää jokaisella olla oma keinu ja karuselli ja hiekkalaatikko, aivan kuin jokaisen isillä pitää olla oma auto. Asunnot itsessään ovat joko pieniä ja ahtaita tai niin isoja, ettei kenelläkään normaalilla ihmisellä ole niihin rahaa. Vai miltä kuulostaa maksaa 600 000 € "talosta", jossa on pihaa puoli neliötä ja seinät pelkkää lasia, niin että jokainen naapuri näkee suoraan sisään? Tosin onhan se omiaan luomaan yhteisöllisyyttä, kun voi tylsyyksissään katsoa, mitä naapurin Niemisillä tänään syödään, ja onko niillä hienompi avokeittiö ja poreamme kuin meillä.

Entä mitä tapahtui väreille? Onko ihan sanottua, että jokaisen suomalaisen unelma on maalarinvalkoinen seinä ja kylpyhuone, jonka seinät ovat samanlaista valkoista laattaa, kuin yläasteen pukuhuoneissa? Kuudellasadallatuhannella? Entä miksi "lapsiperheelle sisustetussa asunnossa" on kaikki mahdollinen lasia? Kai niillä on sitten varaa siivoojaankin, joka pyyhkii aamusta iltaan sormenjälkiä.

Okei, ymmärrän toki, että messuilla halutaan esitellä uutta. Uusihan on tunnetusti aina hienompaa ja parempaa, eikö? Tässä uutuudessa vaan taitaa olla sellainen ongelma, että parin vuoden kuluttua se näyttää yksinomaan kulahtaneelta. Leikkipuistoissakin voi kasvaa rikkaruohoja. Mutta niin, minä en taidakaan olla sitä kohderyhmää, koska en tahdo hienoa rivitaloasuntoa ja vauvoja. Ainkaan just nyt. Joten turhaan minä kai tässä marisen.

Positiivisena loppuhuomautuksena pitää kuitenkin todeta, että messuilla esitellyt Invalidiliiton tukiasunnot olivat varsin käytännöllisen näköisiä ja niissä oli jopa jonkin väristä maalia seinässä. Vaikka ne olivat pieniä asuntoja, ne olivat paljon viihtyisämpiä kuin lasiseinäiset miljoonatalot. Kerrankin niinkin päin.

Olen jonkin aikaa jo miettinyt, että voisi olla kiva kirjoittaa journalia myös suomeksi. Vaikka englanti on mielestäni kaunis kieli, ja sen kirjoittamisesta on oppimisen kannalta hyötyä, ei se ole kuitenkaan ihan sama asia. Jollain tavalla englanniksi kirjoittaminen ei minun kohdallani täytä sitä kirjoittamisen tarvetta, joka joissain tilanteissa tulee. Toisekseen ajattelin myös, että krooniselle "writer's blockilleni" voisi tehdä hyvää kirjoittaa edes jonkinlaista tekstiä suomeksi. Sitä paitsi armaassa maassamme on erilaisia ilmiöitä (niin kullttuurillisia, poliittisia kuin muitakin) jotka eivät välttämättä kiinnosta muita kauheasti. Kunnianhimoisena tavoitteenani on myös toimia jonkinlaisena tee-se-itse kriitikkona, ja toivon, että säkällä joku saattaisi vaikka eksyä tänne lukemaan arvioitani ja kommenttejani erilaisista asioista.

Eli tästedes pyrin päivittämään säännöllisesti molempia journaleita. Luulen, että tänne saattaa tulla vähän enemmän aivan julkisia merkintöjä, mutta en ole asiasta mitenkään varma. Eli katsotaan, mitä tästä tulee..